Kirjoittamisen ja palkkatyön yhdistäminen

Tästä aiheesta bloggaamista olen lykännyt, koska en ole itsekään kovin hyvä toteuttamaan kirjailijuuttani päivätyön ohella. Olen siinä oikeastaan tosi huono. Väistämättä jompikumpi työsarka joutuu välillä laiminlyödyksi, ja miltei aina se jompikumpi on kirjoittaminen. Onneksi pystyn kuitenkin silloin tällöin järjestämään aikaa kirjoittamiselle; edes viikonlopun verran kerrallaan. Ja kirja etenee niinkin.

Tässä siis lyhyesti joitakin ajatuksia.

Kirjoittamista palkkatyön ohella ei yleisesti ottaen pidetä ihanteellisena tilanteena, mutta minusta siinä on paljonkin hyviä puolia.

dav

Ensinnäkin: Vaikka päivätyö ei tuo lisää aikaa kirjoittamiselle, se tuo turvallisuutta, joka toisaalta tukee kirjoittamista. Itse en uskaltaisi heittäytyä apurahojen varaan, mutta toki arvostan niitä, jotka uskaltavat. En usko, että voisin täysipäiväisenä kirjailijanakaan julkaista kirjaa per vuosi, enkä ehkä edes joka toinen vuosi, mikä olisi kuitenkin enemmän tai vähemmän ”apurahaputkeen” pääsemisen edellytys. Ja ennen kaikkea en haluaisi joutua vellomaan epävarmuudessa tulojeni suhteen kuukaudesta toiseen. Mikään apurahahan ei ole kirjailijalle varma nakki, vaikka hänellä olisi jo pitkä ura takanaan.

Toiseksi – ja ehkä tämä on vielä tärkeämpää – elämä on muutakin kuin kirjoittamista, eivätkä muut asiat tai työt ole välttämättä sen vähemmän merkityksellisiä kuin kirjoittaminen. Päivätyössä käyminen tarkoittaa minulle ”tavallista elämää”, joka mielestäni on terveellistä kirjailijalle. Ja useimmille muillekin. Maailmassa on kirjoittamisen lisäksi niin paljon muitakin kiinnostavia ja antoisia harrastuksia, töitä ja projekteja, että miksi niihin pitäisi jättää tarttumatta?

Luulen myös, että koko kirjallisuuskenttä muuttuisi tavallisten lukijoiden näkökulmasta aika tylsäksi, jos kaikki maailman kirjailijat täyttäisivät päivänsä kirjoittamisella ja seurustelisivat muiden kirjailijoiden kanssa keskustellen kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta…

Tätä aihetta pohdimme myös kirjailija Tiina Lifländerin kanssa syksyllä, kun hän antoi haastattelun keväällä ilmestyvään Säröön. Myös Lifländer on päivätyössä käyvä kirjailija, ja ajatuksemme pujottelivat tässä suhteessa hyvin samoja polkuja. Hänen esikoisteoksensa Kolme syytä elää oli muuten hieno lukukokemus. Siinäpä siis vuoden ensimmäinen vahva kirjasuositus!

Mainokset